Muut Oksia

Edellisessä kirjoituksessa avasinkin hieman tätä muutoksen vuotta 2014. Tätä muutosta olen kaivannut sisimmässäni jo vuosia mutta vasta nyt aika on alkanut tuntua kypsältä.. Muutosta olenkin lähtenyt mielessä kehittämään ajatuksella "hiljaa hyvä tulee", ja samaa kaavaa käytän toteutuksessa -aikaa on koko elämä.  

Mutta mistä muutoksista puhun?
Olen ajelehtinut vailla päämäärää, sisäisen minäni vietävänä. Se on pitkän itsetutsiskelun ja pohdinnan tulosta, että olen oppinut ymmärtämään itseäni. En varmaan koskaan voi täysin ymmärtää, mutta tähän mennessä sen verran että minun on helpompi olla ja elää itseni kanssa, sekä tietyllä tapaa hallita itseäni. Tämän ensimmäisen ja tärkeimmän muutoksen turvin on mahdollista lähteä rakentamaan jotain uutta ja parempaa.

Henkisen hyvinvoinnin jälkeen ajattelin puhua fyysisestä hyvinvoinnista -nehän myös tukevat toinen toisiaan! Nuoruuden ravintotottumukset ovat olleet täysin retuperällä; aamupalat jääneet syömättä, ruoka täysin ravinneköyhää höttöä jne. Viimevuonna aloin ottamaan enemmän selvää mahdollisimman monipuolisesta, luonnonmukaisesta ja terveellisestä ravinnosta -tänä muutoksen vuonna alkoi toteutus! Tuntuu aivan idioottimaisen typerältä etten ole aikaisemmin tajunnut ravinnon merkitystä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Pelkästään aamupalan merkitys on huima! Voisin ihaillen jatkaa aiheesta loputtomiin, ja nyt kun terveellisestä syömisestä on tullut osa elämäntapaa, pyrin pitämään siitä kiinni kynsin ja hampain vaikka välillä tuntuu että vanhaan olisi jollain tapaa helppo palata.. Ihminen on tapaeläin ja menee jonkin aikaa että homma lähtee selkäytimestä.

Fyysiseen hyvinvointiin liittyy vahvasti myös liikunta. Liikkumiseni on viimevuodet olleet pääasiassa ratsastusta, tallitöitä sekä koiran kanssa ulkoilua. Olen ollut tyytyväinen jo siihenkin, vaikka toisaalta janoan lisää liikuntaa. Sairauteni ja kipujeni takia olen päästänyt itseni helpolla, mutta jos harjottelua jatkaisi, pystyisin varmasti enempään. Sitä en kuitenkaan ole tehnyt, mutta nyt siihenkin on tulossa muutos!
Muistelin tallilla sitä kuinka en sairaalasta pääsyn jälkeen jaksanut nostaa satulaa Ikon selkään, kyykistymään laittamaan jalkoihin suojia ja pelkkä koiran veden vaihtaminen oli työn ja tuskan tulos (monille selviytymistarina vakavasta sairaudesta on tuntematon, mutta tulevaisuudessa valotan sitäkin asiaa). Hiljalleen pakollisia asioita tekemällä kunto on kuitenkin kohonnut ja lihakset tukevat niveliä helpottaen kipuja. Kunto ei kuitenkaan ole kasvanut ilman kipuja, eikä varmaan kasva tästäkään. Tulipa mieleeni "ei kipuu, ei hyötyy"! Niimpä olen alkanut kohottamaan kuntoani ja tiputtamaan ylimääräisiä kiloja ottamalla elämään mukaan salillakäymisen. Vaikka nyt alkuun olen pari päivää salin jälkeen todella kipeä, tulevat kivut tulevaisuudessa helpottamaan kun lihakset tottuu, ylimääräinen paino tippuu niveliä rasittamasta ja lihaksia tulee niitä tukemaan. Lihaskunnon kasvattaminen helpottaa ja tehostaa myös ratsastamista ja odotan innolla sitä kun selkäni kestää taas harjotusravissa menemisen ja ehkäpä löydetään Ikon kanssa pitkästäaikaa tiemme koulukisoihin! Treenitsemppiä vaikeimpina päivinä pitää yllä hyvä ystävä jonka kanssa käymme yhdessä salilla ja mahdollisuuksien mukaan ratsastamassa. Tästä ystävän tuesta en pysty kylliksi kiittämään!

Sitten tulevaisuuden muutoksia. Olen ollut vuodesta 2008 sairaseläkkellä, enkä ole nähnyt tulevaisuutta tai tiennyt miten tästä jatkaa. Sitäkin olen pidempään pohtinut ja nyt se alkaa ratketa.. ensimmäinen askel oli jättäytyä pois sairaslomalta ja karsia aikaavieviä hoitokontakteja joita ilmankin pärjään. Nyt olen hakemassa yhteishaussa, eli luultavasti löydän itseni koulunpenkiltä opiskelemassa lähihoitajaksi. Voisin sielä käyttää hyväksi kokemaani hoidettavana, sekä toimia ihmisten parissa joka on minulle luontevaa. Mutta kävi miten kävi, en turvaudu enään sairaana olemiseen vaan etsin itselleni uuden suunnan entistä terveempänä, oli se sitten koulu taikka työpaikka.

Lisäbuustia muutoksen vuoteen olen saanut myös kun käytiin äiskän kanssa ostamassa vähän uusia kuteita ja treenivaatteita, sekä samalla tuli siivottua vaatekaappi. Sieltähän löytyikin vaikka ja mitä; esimerkiksi sairaalahousut ja entisen poikaystävän lököhousut, jotka olivat ainoat mitkä mahtuivat päälle sairaalasta pääsyn jälkeen, kun painoa oli kertynyt +20kg. Mm. ne eivät kuulu enää elämääni ja päätyivät jätesäkkeihin!

Myös hiukset ovat saaneet uuden ilmeen kampaajalla. Vähän leikkaamalla muotoa hiuksiin sekä uusi väri. Tietysti kevytväri, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun sytostaattihoitojen jälkeen kasvaneet hiukset värjättiin ja haluan pitää niistäki huolta. Mutta kylläpä piristää elämä punapäänä kummasti!

Kännykkäkin uusittiin 2000 -luvulle kun vanha Nokia E75 oli parhaat päivänsä nähnyt. Tilalle tuli siis ensimmäinen älykäspuhelimeni Samsung Galaxy Xcover. Olen aina päivitellyt älypuhelimien kestävyyttä, kokoa ja että miten ne pysyy käsissä.. Xcover tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta minulle ja tallioloihin, mutta jo viikossa sain näytön halki! Toivottavasti menee takuuseen..

Mutta tässäpä tuli taas muutoksia kerrassaan, mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joku voi tietysti ajatella että itsestäänselvyyksiä, mutta minun elämässäni on nyt auennut uusi sivu ja nämä kuuluvat siihen kirjaan!

Muutama punainen raita tuloillaan!

Sairaalapöksyt löytyi vaatekaapin kätköistä..